Suomen

sosiaalitoimisto

Toimeentulotukilain mukaiset asumismenot
eräissä Suomen kunnissa v. 2010.

Ehkäisevän toimeentulotuen myöntäminen.

Espoo

EHKÄISEVÄ TOIMEENTULOTUKI

Huhtikuun alusta 2001 voimaan tulleiden, ehkäisevää toimeentulotukea koskevien

lainmuutosten tavoitteena oli tehostaa toimeentulotukijärjestelmää niin, että se voisi

toimia nykyistä joustavammin taloudellisissa vaikeuksissa olevien ihmisten auttamiseksi

ja syrjäytymisen torjumiseksi. Uudistuksella pyrittiin myös lisäämään ehkäisevän

toimeentulotuen käyttöä osana suunnitelmallista sosiaalityötä.

Ehkäisevästä toimeentulotuesta säädetään toimeentulotukilain 1 §:n 2 momentissa sekä

13 §:ssä seuraavasti:

(1 § 2 mom.) Ehkäisevän toimeentulotuen tarkoituksena on edistää henkilön ja perheen sosiaalista turvallisuutta ja omatoimista suoriutumista sekä ehkäistä syrjäytymistä ja pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta.(923/2000)

(13 §) Kunta myöntää päättämiensä perusteiden mukaan ehkäisevää toimeentulotukea

1 §:n 2 momentissa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ehkäisevää toimeentulotukea voidaan myöntää muun muassa tuen saajan aktivointia tukeviin toimenpiteisiin, asumisen turvaamiseksi, ylivelkaantumisesta tai taloudellisen tilanteen äkillisestä heikentymisestä aiheutuvien vaikeuksien lieventämiseksi sekä muihin tuen saajan omatoimista suoriutumista edistäviin tarkoituksiin. (923/2000).

Ehkäisevän toimeentulotuen tarkoituksena on henkilön ja perheen sosiaalisen turvallisuuden

edistämisen lisäksi myös henkilön ja perheen omatoimisen suoriutumisen edistäminen sekä syrjäytymisen ja pitkäaikaisen toimeentulotukiriippuvuuden ehkäiseminen.

Ehkäisevän tuen myöntämisen perusteista päättää kunta.

Kuntien tulee varata riittävät määrärahat ehkäisevää toimeentulotukea varten, jotta

toimeentulotukilain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetut ehkäisevän toimeentulotuen tavoitteet

saavutettaisiin. Hallituksen esityksen (HE 134/2000) asetettiin tavoitteeksi, että ehkäisevän

toimeentulotuen osuuden tulisi olla noin 3,3 prosenttia kunnan varsinaisen toimeentulotuen

(perustoimeentulotuki ja täydentävä toimeentulotuki) menoista.

Toimeentulotukilain 13 §:n 2 momentissa säädetään esimerkinomaisesti niistä tarkoituksista,

joihin ehkäisevää toimeentulotukea voidaan käyttää. Lainkohdan tarkoituksena on nostaa esiin joitakin elämäntilanteita, joissa ehkäisevää toimeentulotukea käyttämällä voidaan toteuttaa tuen käytölle toimeentulotukilain 1 §:n 2 momentissa asetettuja tavoitteita.

Ehkäisevän toimeentulotuen käyttöä ei kuitenkaan ole rajattu vain mainittuihin tarkoituksiin,

vaan sitä tulee käyttää tarpeen mukaan. Ehkäisevän toimeentulotuen riittävän varhaisella ja suunnitelmallisella käytöllä voidaan puuttua henkilöä ja perhettä uhkaaviin riskeihin ja toimeentulo-ongelmiin. Jokaisessa yksittäistapauksessa tulisi harkita, millä tavoin henkilön sosiaalista suoriutumiskykyä juuri senhetkisessä tilanteessa edistetään niin, että myönteiset vaikutukset olisivat kestäviä. Tavoitteena on pyrkiä parantamaan asiakkaan kuntoutumista ja toimeentulomahdollisuuksia sekä hänen edellytyksiään itse kohentaa sosiaalisia ja taloudellisia olosuhteitaan.

Ehkäisevästä toimeentulotuesta tehdyn selvityksen (STM, Monisteita 1997:18) mukaan

niissä kunnissa, joissa ehkäisevää tukea on käytetty, sitä on pidetty tuloksellisena. Useiden

tukea saaneiden asiakkuus on päättynyt. Tuen avulla on edistetty sekä inhimillisyyttä että taloudellisuutta, ja se on ollut tarpeellinen ja tärkeä sosiaalityön väline.

Ehkäisevä tuki on koettu erityisen käyttökelpoiseksi akuuteissa kriiseissä. Sillä on tuettu

perheitä, joita on kohdannut perheenjäsenen kuolema, vakava sairastuminen tai esimerkiksi

rikoksen uhriksi joutuminen. Katastrofirahaston perustamisen tarvetta selvittänyt työryhmä totesi muistiossaan (STM, Selvityksiä 2006:63), että katastrofin tai onnettomuuden uhrin tilapäisiä toimeentulovaikeuksia voidaan helpottaa ehkäisevällä toimeentulotuella. Työryhmä ehdotti ehkäisevän toimeentulotuen myöntämisperiaatteiden yhtenäistämistä.

Ministeriö suosittaa, että ehkäisevää toimeentulotukea voitaisiin käyttää nykyistä useammin

onnettomuuden uhrien auttamiseksi akuutissa kriisitilanteessa, esimerkiksi onnettomuutta

välittömästi seuraavien päivien aikana. Vakiintuneen käytännön mukaan kunnat ovat päättäneet ehkäisevän toimeentulotuen myöntämisperiaatteissaan, että ehkäisevää tukea ei peritä takaisin. Tilanteessa, jossa onnettomuuden uhri ei pysty käyttämään varojaan esimerkiksi sairautensa vuoksi taikka hänen ensisijaiset etuutensa eivät ole vielä käytettävissä, ehkäisevää toimeentulotukea voitaisiin myöntää myös siten, että myönnetty tuki perittäisiin takaisin asiakkaan myöhemmin käyttöönsä saamista varoista. Erityisesti akuutissa kriisitilanteessa tulee kiinnittää huomiota hakemuksen käsittelyn ja myönnetyn tuen maksatuksen nopeuteen. Päättäessään ehkäisevän toimeentulotuen myöntämisperusteista kunnan tulisi kiinnittää huomiota ehkäisevän toimeentulotuen käyttöön katastrofitilanteissa.

Ehkäisevän tuen myöntämisellä vuokrarästien maksuun on voitu välttää häätö, sen seurauksena mahdollisesti tapahtuva perheen hajoaminen ja perheen tilanteen muuttuminen entistä kaoottisemmaksi ja samalla myös yhteiskunnalle entistä kalliimmaksi. Tukea on myönnetty henkilöille ja perheille, joiden toimeentulo on vaarantunut sellaisten menojen, esimerkiksi lainan lyhennysten vuoksi, joita ei voida toimeentulotukea myönnettäessä ottaa huomioon. Velkakierteen katkaisemisella henkilön tai perheen talous on voitu saada tasapainoon ja jatkuvan tuen tarve estettyä.

Ehkäisevä tuki on koettu myös hyvänä opiskelun ja työllistymisen turvaajana esimerkiksi

itsenäistyvien nuorten tukemisessa sekä nuorten ja pitkäaikaistyöttömien aktivoimisessa ja työhön pääsyn parantamisessa. Tukea on voitu myöntää myös vanhusten asumiseen ja vammaiselle henkilölle silloin, kun hän ei ole ollut oikeutettu tukeen vammaispalvelulain nojalla, mutta ehkäisevä tuki on auttanut vammaista itsenäisessä selviytymisessä.

Ehkäisevä toimeentulotuki on riippumaton siitä, onko henkilö tai perhe oikeutettu toimeentulotukilain 1 §:n 1 momentin tarkoittamaan toimeentulotukeen eli ehkäisevää tukea

voidaan myöntää myös tilanteissa, joissa henkilöllä tai perheellä ei toimeentulotukilaskelman

perusteella ole oikeutta varsinaiseen toimeentulotukeen.